Siirtyminen etätyöhön on toistaiseksi sujunut yllättävänkin hyvin, niin työpaikoilla kuin kouluissa. Mutta olisiko kuitenkin niin, että etätyö on hyvä renki, mutta pitkässä juoksussa huono isäntä? Pandemiajakson aikana ihmiset ovat kuitenkin enimmäkseen jatkaneet entisissä tehtävissään ja samoissa tutuissa tiimeissä. Mutta mitä tapahtuu, kun työtehtävät tai organisaatio muuttuvat?
Jatkuva etätyö ei näyttäisi niinkään olevan yrityksissä työnteon tai valvonnan ongelma, mutta se saattaa olla kova haaste hyvälle johtamiselle. Valtaosassa yrityksistämme toivotaan, että esim. toimistotyössä päästäisiin mahdollisimman pian normaaliin arkirytmiin. Pelkona on, että loputon etätyö etäännyttää yhteen hitsautuneet tiimit, väljähdyttää yhteishengen ja vaikeuttaa yksilöiden tukemista heidän työssään.
Työuran alkuun kasautuu haasteita.
Etätyö vaikuttaa varsinkin uusiin työntekijöihin ja työuransa alussa oleviin, joille ei ole vielä ehtinyt muodostua omaa kontaktiverkostoa. Löydetäänkö heidän joukostaan lahjakkuudet, hyvät tiimipelurit ja johtajatyypit? Miten vastataan nuorten osaajien uraodotuksiin? Onko kuukausia kestävä työharjoittelu mielekästä, jos se ei kartuta kontaktiverkostoa ja sosiaalista pääomaa?
Yritysten sijainti- ja tilaratkaisuilla pyritään tänä päivänä vilkkaaseen vuorovaikutukseen organisaation sisällä. Ylin johtokaan ei enää nykyään majaile kulmahuoneessa kaikkien katseiden ulottumattomissa. Toinen tärkeä tavoite on tarjota työntekijöille ja tiimeille ympäristö, jossa jokaisella on omaan työtehtäväänsä optimoitu työtila, ergonomia ja välineet. Etätyöllä on tässäkin suhteessa haasteensa.
Myös toimitilat kehittyvät.
Etätyö on tullut jäädäkseen, mutta myös toimitilat kehittyvät. Käymme parhaillaankin useiden isojen yritysten kanssa neuvotteluja uusista toimitiloista. Juuri nyt trendinä näyttää olevan aiempaa väljempi tilankäyttö ja tilahakujen tavoitteena on tarjota paikalla oleville entistäkin viihtyisämpi ja toimivampi työympäristö. Osittainen etätyöhän on myös mahdollisuus.
